Julkaisutoiminta

Ruokolahti-Seura on muutaman vuoden ajan erännyt aineistoa Rasila-Rautialan alueelta. Näiden tietojen pohjalta Seura julkaisee uuden kotiseutukirjan, jonka toivotaan olevan myynnissä Ruokolahti-markkinoilla syyskuun 16. päivä.

Sulo Siitosen kotiseutulukemistot ja vuonna 2009 julkaistu Lainajyvästöstä Euroaikaan -kirja ovat näin saamassa jatkoa.

Yksi kotiseutuperinteen tallettamisen ja sen välittämisen muoto on ollut julkaisutoiminta. Ruokolahti-Seura onkin kustantanut vuosina 1980-1997 kuusi osaa Kotiseutulukemisto-sarjaan.

Lukemistojen toimittaja Sulo Siitonen kertoo ensimmäisen lukemiston esipuheessa teoksen tarkoituksesta ja syntyhistoriasta seuraavasti:

”Ajatus Ruokolahti-aiheisen lukemiston aikaan saamisesta on kytenyt jo vuosia, sillä tästä on esitetty toivomuksia monelta taholta. Monet ovat pitäneet tärkeänä tällaisen kokoamista pelkästään muistinvaraisen perimätiedon tallentumisen takia – – . 

Kirjan sisältö on pyritty saamaan mahdollisimman vaihtelevaksi ja aiheiston valintaan on liittynyt ajatus, että ruokolahtelainen omaleimaisuus korostuisi ja että kirja herättäisi mielenkiintoa kotiseudun menneisyyttä kohtaan. ”

Etsi lukemistojen aiheita, henkilöitä ja paikkoja Lukemistotietokannasta.

POIMINTOJA KOTISEUTULUKEMISTOISTA

Ruokolahtelaisia sanontoja (Kotiseutulukemisto IV)

  • Kala ja vieras on vanha kolmanten päivän.
  • Eihä päivä paista enneko nousoo.
  • Enne ei saa miehele männä enneko terottaa käsvaralt näreseipää, halkasoo aija vihakse ja kerihtöö pässipään.
  • Syö lientä, liha on kallista.
  • Mitäs täs ko ellää helläyttää.

Ojaa kaivamassa (Kotiseutulukemisto II)

Sutelan mies oli kaivanut naapurilleen ojaa. Kun tuli palkanmaksun aika, ei ojankaivaja osannutkaan määritellä palkkaansa vaan kysyi työnantajaltaan, että paljonko sinä tuosta ottaisit. – Mie en naapurilt ottas tuonvertasest mittää, tämä vastasi.

Hyppykallio (Kotiseutulukemisto I)

Kuokkalammin tien laidassa, noin 20 metrin päässä tiestä, on kallio, jonka yksi sivu on jyrkkä kuin seinä ja lähes kymmenen metriä korkea. Sitä sanotaan hyppykallioksi. Perimätiedon mukaan kallio olisi saanut nimensä ison vihan aikana, jolloin venäläiset olivat pakottaneet suomalaisia hyppäämään kalliojyrkänteeltä alas. Kallion juurelle oli asetettu teräväkärkisiä rautapiikkejä pystyyn. Hyppy oli suoritettava paljain jaloin ja uusittava kunnes sai jalkansa osumaan piikkeihin. Perimätiedon vahvistukseksi löysi Anni Hikipää tämän vuosisadan alussa kaksi teräväkärkistä pitkää rautapiikkiä kallion juurelta.

Taika kalaonnen menettämiseksi (Kotiseutulukemisto I)

Eenokki Kemppinen oli nuoruudessaan innokas kalastaja. Vuosien mittaan hänelle kehittyi siitä taito, jollaista ei ollut muilla. Hän sai usein runsaampia kalansaaliita kuin toiset kalastajat. Tästä heräsi kateus Kemppistä kohtaan ja kaikkein kateellisimmat ryhtyivät jopa toimenpiteisiin. Kemppinen oli taas kerran kokemassa pyydyksiään Haikanniemen rannassa, kun hän havaitsi, että männyn kylkeen oli porattu reikä, joka oli suljettu puutapilla.

-Täytyypä asia tutkia, tuumi Kemppinen ja meni lähempää tarkastelemaan tekelettä. Poistaessaan tapin hän havaitsi, että poran reikään oli sullottu erivärisiä villoja ja karvoja. -Jaaha, tässä on tehty taika minun kalaonneni menoksi, ajatteli Kemppinen. Hän haki kirveen venheestä ja suuttumuksesta punaisena hakkasi tapin lujasti puun kyljessä olevaan reikään, sanoi samalla ”puristakoon sinun takapuoltasi samalla tavoin kuin nyt tappi puristaa puuta” ja lähti sitten kotiinsa.

Kohta kotiin saapumisensa jälkeen oli sinne tullut Kemppisen jo aikaisemmin tuntema mies, joka oli rukoillen pyytänyt: -Hyvä Eenokki, mene löysäämään tappi siellä puun kyljessä tai muuten minä kuolen.

 

Lainajyvästöstä €uroaikaan

Vuonna 2009 seura julkaisi Ruokolahden kyliä ja koulupiirejä esittelevän kirjan ”Lainajyvästöstä €uroaikaan”. Kirjan 250 sivulla esitellään yli 90 Ruokolahden kylää ja 23 koulupiiriä. Kirjassa on myös lähes 200 valokuvaa eri kylistä.

Kirjan lopullisen kokoamisen teki työryhmä: Maija Nevalainen pj, Paula Hupponen, Pertti Saukkonen ja Jouko Siitonen. Kirjan pohja-aineistona oli Sulo Siitosen ja Aimo Rikkosen toimittamat ja 1990 luvulla Ruokolahtelaisessa julkaistut kyläjutut, jotka oli koottu noin 40 kylästä.