Ajankohtaista

RUOKOLAHTI-MARKKINAT

järjestetään 44. kerran la 13.10.2018

Ruokolahden koululla

Myynti ja näyttelyt ovat avoinna klo 10 – 14.

Myyntipaikat voi varata markkinasihteeri Seija Lifländeriltä, p. 050 353 0844, sähköposti liflanderit@hotmail.com. Varaukset tehtävä 27.9. mennessä. Ruokolahti-Seura vastaa myyntipaikkojen sijoittelusta. Hintatiedot saa varaamisen yhteydessä. Perinteiseen tapaan markkinoille pääsevät tuotteitaan myymään ja esittelemään ruokolahtelaiset toimijat.

Ruokolahti-Seura ry

Markkinainnostus nousussa

Lähes 40 henkilöä oli saapunut Ruokolahden uudelle koululle pohtimaan 13. päivä lokakuuta pidettäviä Ruokolahti-markkinoita. Rehtori Kari Stenbergin valtuuttamana kotitalousopettaja Arja Juuti esitteli koulun uudet tilat, joissa markkinat pidetään.

Tapahtuman järjestäjä Ruokolahti-Seura jakoi läsnäolijoille ohjeet, joiden mukana markkinoilla toimitaan. Markkinoiden aikana käytössä ovat koulun vihreä ja punainen sisäänkäynti. Sisätiloissa kaikki, myös tulevat markkinavieraat käyttävät kenkäsuojia tai sisäkenkiä. Seuran edustajat ovat pyytäneet partiolaisia ohjaamaan ja avustamaan markkinavieraita kenkäasioissa.

Markkinamyyjiä opastettiin korjaamaan omat jätteensä tapahtuman jälkeen. Luokissa olevat taulut ovat käytössä, mutta niihin voi kirjoittaa vain valkotaulutussilla. Omat magneetit kannattaa ottaa mukaan, niiden kanssa voi kiinnittää esitteitä tauluille.

Pikaisen kyselyn perusteella lokakuussa pidettävillä markkinoilla on myynnissä ainakin lammastuotteita, sukkia, käsitöitä, kuivattuja ja tuoreita kasviksia, leipää, mattoja, pesuaineita, kierrätysmateriaalista valmistettuja kynttilöitä, Kakkutukun keksejä sekä itse tehtyjä kortteja. Useampi yhdistys ilmoitti järjestävänsä arpajaiset. Ruokolahti-Seuralla on myynnissä kirjojen lisäksi riihitettyä uutispuuroa sekä Natusen leipomon ruisleipää.

Ruokolahti-markkinoita on järjestetty 1970-luvulta lähtien lähes joka vuosi. Näiden markkinoiden järjestysnumero on 44. Perinteiseen tapaan kunnanjohtaja on luvannut avata markkinat, nyt sen tekee tuore kunnanjohtaja Tuomo Sallinen. Markkinoille ovat tervetulleita ruokolahtelaiset toimijat ja ilmoittautuminen tulee tehdä 27.9. mennessä. AR

Markkinaruis on leikattu

Vuoden tauon jälkeen Ruokolahti-Seuran talkooväki ahkeroi sirppien kanssa ruishalmeessa. Kemppisen pellolle Kalpiinviitaan kokoontui 15 henkeä sekä yksi pikkumies leikkaamaan ruista. Mahdollisten sateiden pelossa lyhteet laitettiin heinäseipäille. Viime syksynä märkään maahan kylvetty ruis oli jäänyt varreltaan lyhyeksi, lyhteet oli senkin vuoksi hyvä laittaa kuhilaitten sijasta seipäälle.

Sää suosi maanantaina pidettyjä rukiinleikkuutalkoita. Sirppejä riitti kaikille halukkaille, lyhteiden sitominen vaati osaamista, sillä ruis oli tavanomaista lyhyempää.Lyhteitä kertyi yhden ahoksellisen verran. Talkooväki nautti Kurrolan metsästysmajalla herkullisen keittolounaan ja kahvit, jotka Anni Hupli oli jälleen kerran valmistanut.

Ruokolahden Lions Clubin miehet tulevat puimaan viljat varstoilla 20. päivä syyskuuta. Kello 17 alkaviin talkoisiin voi tulla katsomaan, miten viljanpuinti perinteisin menetelmin sujuu. Tässä aikataulussa Ruokolahti-Seuralla pitäisi olla riihitettyä uutisruista markkinoilla, jotka pidetään lauantaina 13.10. Ruokolahden koululla. 1970-luvulta alkanut perinne jatkuu. AR

 

 

Haapapäreestä tehty katto.

Päreitä kainaloon Tiistai-tarinoissa

Kesäkuun viimeisenä tiistaina Ruokolahti-talolla tarinoitiin pärekaton teosta ja vähän muustakin perinnerakentamisesta. Aiheesta alustuksen piti Aimo Halonen, joka on ollut mukana uusimassa Ruokolahti-Seuran rakennusten pärekattoja viime ja edellisenä kesänä. Halosella on poikavuosilta kokemusta pärekattojen tekemisestä. Suurin urakka lienee ollut Halosentalon pihapiirissä olleen suuren navetan pärekaton talkoourakka joskus 1960-luvulla.

Tarinoiden aluksi katsottiin Henri Niirasen kuvaama filmi pärekaton tekemisestä. Filmi oli yksi kaksi vuotta kestäneen Leader-hankeen tuotoksia. Investointihankeessa uusittiin riihen ja yhden aitan pärekatto. Työn valmisti paikallinen urakoitsija Matti Sikiö apunaan Konsta-poikansa. Seuran käyttöön päreet höyläsi Reijo Liimatainen Pohjalankilasta apunaan seuran talkooporukkaa.

Kattopäreiden historiaa

Suomessa kattoja ryhdyttiin kattamaan päreillä 1830-luvulla. Päre kattomateriaalina yleistyi, kun aikaisemmin katteena käytetystä tuohesta alkoi olla pula. Pärettä voitiin käyttää myös rautanaulojen tultua käyttöön. Pärekattojen valtakausi ulottui 1850-luvulta 1950-luvulle saakka. Varsinkin maaseudulla pärekatot olivat yleisiä vielä 1960-luvullakin. Enimmillään pärekattoja oli 1930-luvulla, jolloin maaseudulla yli 83 prosenttia rakennuksista oli katettu päreillä.

Alkuaikoina päreet kiskottiin käsityönä. Tähän tarkoitukseen tarvittiin suorakasvuisia, tiukkasyisiä ja oksattomia puita. Käsin kiskotut päreet olivat kestävämpiä kuin höylän avulla tehtävät päreet. Päreiden kiskomista varten kehitettiin pärehöylä, jota aluksi käytettiin miesvoimalla. Pärehöyliä ryhdyttiin käyttämään vesi- ja tuulimyllyjen avulla. Käytössä oli myös hevosvetoisia ja heiluriliikkeellä toimivia pärehöyliä. 1900-luvulle tultaessa pärehöylien voimanlähteinä olivat höyrykoneet ja maamoottorit. Näiden jälkeen käytössä olivat traktorit ja sähkömoottorit.

Pärekaton valmistaminen

Kunnollisen pärekaton valmistaminen alkaa sopivien pärepuiden valitsemisella. Maassamme on käytetty mäntyä, kuusta tai haapaa sen mukaan mitä puuta oli parhaiden saatavissa. Käyttöön valitut tukit kuoritaan ja pätkitään noin 40 cm mittaiseksi juuri ennen höyläämistä. Valmiiksi katkotut pölkyt eivät saaneet kuivua. Vanha pärekatto tulee purkaa uuden alta, lahovauriot on korjattava, lappeet on oikaistava jos ne ovat pahoin painuneet. Ristimitat on syytä tarkistaa. Pärekaton tekeminen aloitetaan räystäältä, alareunaan jää päällekkäin kolme tai jopa neljä kerrosta päreitä. Päreet asetetaan kupera puoli ylöspäin ja syyt samansuuntaisesti, jotta vesi virtaa alaspäin. Päreet kiinnitetään lomittain riviin ja joka toinen naulataan. Seuraava rivi tehdään vastakkaisesta suunnasta ja naulataan siten, että alla oleva naulaamaton päre tulee myös naulatuksi. Kerros kerrokselta jatketaan harjalle saakka, jonne asennetaan lyhennetyt päreet. Harjalaudat laitetaan sen jälkeen, kun molemmat lappeet on katettu valmiiksi.

Tarinaa syntyi

Paikalla olevilla melkein kaikilla oli kokemusta pärekaton tekemisestä. Päreiden lajitteleminen ainakin sopii myös lasten ja naisten työksi. Katolla tehtävä työ vaatii oman osaamisensa. Ruokolahdella päreitä valmistettiin eri puolilla pitäjää, kunnalla oli oma pärehöylä Salosaaressa. Kun määrämittaisesta pöllistä oli kolmelta sivulta höylätty päreet pois, jäi jäljelle kolmion muotoinen sydänpuu. Näistä saatiin oivallisia polttopuita, olipa niistä valmistettu luistimiakin, tiesi joku paikalla olleista kertoa.

Pärekatto oli palovaarallinen kuivien kesäsäiden aikaan. Emännät lämmittivät leipomista varten uunit aamukasteen aikaan tai katolle voitiin kesäksi asentaa vesitynnyri sitä varten tehdylle alustalle.

Muistelukset kulkivat vanhaan työtapaan piilukirveen käyttöön. Paikalla oli mieshenkilöitä, jotka olivat 1950-luvulla veistäneet Egyptinparruja, joilla oli kova kysyntä ulkomailla. Rakennuksen sisäseinät voitiin myös veistää piilukirveellä, jolloin hirsi säilyi kauemmin hyvänä ja näytti kauniimmalta.

Ehdittiinpä vielä tarinoida kiviaidan ja risuaidan tekemisestä. Kivisiltä pelloilta kerättiin kivet ja niistä tehtiin aitaa. Aitoja tarvittiin, koska eläimet laidunsivat vapaina. Kiviaidan tekemisen oppii tekemällä. Sen alle kannattaa laittaa salaoja ja kivien siteeksi voi käyttää heiniä ja oksia. Vanhan kiviaidan sammal kannattaa yrittää säilyttää, sillä sammal on kiven kukka.

Airi Ruokonen

Lähde: Museovirasto rakennushistorian osasto, korjauskortisto, Pärekatto

Tiistaina tarinoitua

Oliko karjalainen suurperhe pakon sanelema elämänmuoto vai vapaaehtoinen valinta

Ruokolahti-Seuran järjestämissä Tiistai-tarinoissa oli viime viikolla aiheena Karjalainen suurperhe. Aiheesta kertomassa oli sukututkija, maisteri Virpi Sikiö. Ruokolahti-talon tuvassa oli väkeä entisajan suurperheen verran, reilu 40 henkeä.

Mikä sitten on suurperhe? Entisajasta puhuttaessa kyse ei ole vanhemmista ja näiden lukuisasta lapsijoukosta, vaan kyse on kahden tai useamman ydinperheen taloudesta, jonka jäsenet asuivat yhdessä ja heillä oli yhteinen talous. Ensimmäisenä tämän määritelmän teki Väinö Voionmaa vuonna 1915 kuvatessaan karjalaisen heimon historiaa. Toisaalta Elina Waris määrittelee suurperheen yhdessä työtätekeväksi yksiköksi. Tätä määritelmää Virpi Sikiö pitää hyvänä.

– Suurperheen jäsenet harjoittivat yhteisviljelyä jakamattomalla tilalla ja huolehtivat yhteisesti tämän tilan veroista ja velvoitteista, totesi Sikiö.

Antero Heikkinen, joka toimi  Virpi Sikiön professorina, käyttää nimitystä isäperhe, joka koostuu isän ja pojan perheestä. Tämä ei välttämättä ole varsinainen suurperhe.  Kun perheessä asuu edellisten lisäksi vielä vähintään yksi muu naimaton tai leskeksi jäänyt sukulainen, kuten isännän leskiäiti tai sisaruksia, voidaan puhua laajentuneesta ydinperheestä.

Tämän lisäksi oli olemassa taloyhtiöperheitä, jossa isännän rinnalla oli merkitty vähintään yksi perheellinen tai aviossa oleva yhtiömies. Asiapapereissa hänestä käytettiin nimitystä bolagsman. Yhtiömies saattoi olla myös sukulainen. – Myös suurperheissä tapahtui jatkuvaa muutosta niiden jäsenten elinkaarien mukaan, totesi Sikiö. Kuolemantapaukset pienensivät perheenjäsenten lukumäärää.  Lasten syntymät sekä solmitut avioliitot puolestaan kasvattivat perhettä.

Suurperheeseen liittyi monia mielenkiintoisia pohdintoja. Säilyikö isännyys aina vanhalla isännällä? Miten isännyys valittiin veljesperheissä? Tiedetään, että myös nainen voi toimia isäntänä esimerkiksi jäätyään leskeksi, nainen voi toimia myös yhtiömiehenä. Sen sijaan tyttärien asema vastasi lähinnä piian asemaa. Palkollisia käytettiin suurperheissä niukasti. Työtehtävät oli jaettu perheenjäsenten kesken.

Suurperheitä Ruokolahdella

Elina Waris on tutkinut suurperheitä Ruokolahdella. Hänen mukaansa 1800-luvun alku oli suurperheiden kukoistusaikaa Ruokolahdella. Vuonna 1820 Ruokolahdella, johon Rautjärvikin vielä kuului, oli useita yli 40 hengen suurperheitä. Tällaisia perheitä asui muun muassa Inkilänmäellä, Immolanjärven kylässä ja Virmutjoella. Rautjärven puolella tällaisia perheitä oli ainakin Miettilässä, Pirholassa sekä Rautjärven kylällä. Tämän lisäksi eri puolilla pitäjää asui useita suurperheitä, joissa jäseniä oli vähemmän kuin 40.

Suurperheet muodostuivat kahdella eri tavalla. Alenevan sukulinjan perheissä taloutta isännöi isä tai leskiäiti, perheessä oli vähintään yhden avioituneen pojan, pojanpojan, poikapuolen tai ottopojan perhe. Kyseessä voi olla myös tyttären miehen eli vävyn perhe tai perheitä.

Levenevän sukulinjan perheillä tarkoitetaan taloutta, joka muodostuu vähintään kahden avioituneen veljeksen tai sisaren miehen eli langon perheistä. Osakkaana voi olla veljenpoikia, setiä, sisaren lapsia tai tätejä. Myös enon ja sisarentyttären perheiden yhteistalous kuuluu levenevään sukulinjan suurperheeseen.

Tiistai-tarinoissa oli paikalla henkilöitä, jotka ovat asuneet lapsuudessa suurperheessä, joskin henkilömäärä jäin reiluun kymmeneen tai sen alle. Alustuksen aiheesta pitänyt Virpi Sikiö pohti, mikä oli se voima, joka piti esimerkiksi veljekset yhdessä koossa, mikä ehkäisi tai toisaalta pani sietämään ristiriitoja? Tämän ajan yksilökeskeistä aikaa elävien on vaikea kuvitella elämää yhteistaloudessa vailla omaa tilaa, omaa rahaa, omaa rauhaa. Toisaalta entisinä aikoina ainoastaan perhe ja suku saattoivat tarjota yksilölle oikeudellista, taloudellista ja yhteiskunnallista suojaa.

Virpi Sikiölle suurperhe on läheinen aihe. Hän on tehnyt pro gradu -tutkielmansa sotkamolaisista suurperheistä. Hän on tutkinut pitkään Sikiön sukuja ja kirjoittanut tutkimustensa perusteella kaksi kirjaa, Pitkä matka tähän päivään ja Sikiön sukua Ruokolahdella. Viimeksi mainittu teos valittiin vuoden 2016 sukukirjaksi. Virpi Sikiö on itsekin lapsena elänyt perheessä, jonka hän kokee olleen suurperhe.

Tiistai-tarinat eri aiheista jatkuvat tiistaisin kello 14 Ruokolahti-talolla, päiväkahvit voi ostaa Kesäkahvila Kaikusta. Tervetuloa kuulolle ja tarinoimaan.

Airi Ruokonen

 

 

 

Ruokolahti-Seura teki retken Kotkaniemen kotimuseoon

Ruokolahti-Seuran tämän vuoden kesäretki suuntautui Luumäelle, jossa pääkohteena oli presidentti P. E. Svinhufvudin ja Ellen Svinhufvudin koti Kotkaniemi. Oppaana matkalla toimi matkaopas Päivi Hienonen, joka on kouluttautunut myös Kotkaniemi-oppaaksi.

Menomatkalla saimme kuulla taustatietoja presidenttiparin vaiherikkaasta elämästä. P.E. Svinhufvud oli yksi keskeisimmistä henkilöistä Suomen itsenäistymisen eri vaiheissa. Pehr Evind olisi halunnut toimia maalaistuomarina, mutta hänestä tuli oikeustaistelija ja itsenäisyysmies. Svinhufvud oivalsi jo vuoteen 1911 mennessä, että Suomen tulisi päästä irti Venäjästä. Hän näki Saksassa Suomen pelastajan, hän oli yksi kiihkeimmistä kuningaskunnan kannattajista. Monien vaiheiden jälkeen Suomi sai itsenäisyytensä, mutta hallitusmuodoksi valittiin tasavalta. Svinhufvudin työ kihlakunnantuomarina Lappeen tuomiokunnassa jäi melko lyhyeksi. Suomen asiat vaativat häntä toisiin tehtäviin.

Kotkaniemeen Svinhufvudit muuttivat vuonna 1908, talo oli valmistunut kymmenkunta vuotta aikaisemmin. Perhe asui tässä talossa lukuun ottamatta karkotusvuosia sekä vuosia 1931 – 37, jolloin Svinhufvud toimi presidenttinä. Kotkaniemestä lähti Ukko-Pekka viimeiselle matkalleen, kun hänet siunattiin Luumäen kirkossa.

Uudelleen avoinna

Kotkaniemi avautui saneerattuna yleisölle 19. päivä toukokuuta. Rakennuksen omistaa Senaattikiinteistö ja se on vuokrattu Museoviraston käyttöön. Museon aukiolosta vastaa Kotkaniemi-säätiö.  Rakennus ja sen puutarha on saneerattu 1920-luvun tyylin mukaisesti. Talossa näkyy edelleen Ellen Svinhufvudin käden jälki. Ellen-rouva oli toimelias nainen, joka perusti kanalan ja täysihoitolan, kun perheen talous oli tiukalla. Ellen oli taitava käsityön tekijä. Siitä kertovat presidentinlinnassa kudotut ryijymatot ja virkkaamalla tehdyt ikkunaverhot. Yhdessä huoneessa ikkunaan on ripustettu Kodikas-nimisen mallin mukaan virkatut verhot, joiden malli oli julkaistu Kotiliesi-lehdessä vuonna 1936. Samalla mallilla on valmistettu uudet verhot koristamaan lasiverantaa. Tapetit huoneisiin oli valmistettu vanhojen mallien mukaan. Vahasta valmistettu Ukko-Pekan näköispatsas seisoi hänen työhuoneessaan. Monenlaista silmäniloa riitti joka huoneessa.

Seuran retkipäivän ohjelmaan kuului myös vierailu Luumäen kirkossa sekä käynti Pehr Evind Svinhufvudin ja Ellen Svinhufvudin haudalla. Ruokapaikkakin Luumäeltä löytyi, kiinnostavan päivän jälkeen ruoka maistui Kahvi-Pakarissa. Päivän päätteeksi pistäydyttiin vielä Lappeenrannassa, makoisat jäätelöt nautittiin Satamatorilla samalla kun sulateltiin päivän kulttuuriannosta. Ei tarvitse mennä kauas löytääkseen kulttuurikokemuksia.

Airi Ruokonen

Kuva: Kotkaniemi sijaitsee kauniilla paikalla Kivijärven rannalla. 1800-luuvn lopulla rakennettu kaksikerroksinen rakennus ja sen pihapiiri ovat jälleen avoinna yleisölle. Mittavan tietopaketin P.E. Svinhufvudin elämästä voi lukea Martti Häikiön kirjasta Suomen leijona – Svinhufvud itsenäisyysmiehenä.

 

Ruokolahti-Seuran kevätkokous

Kotiseutupäivät maakunnassa elokuussa

Kotiseutuyhdistyksen väki kokoontui kevätkokoukseensa Ruokolahti-talolle palmusunnuntaina. Kokouksen alussa tapahtumakoordinaattori Pia Haakana kertoi elokuussa maakunnassa järjestettävistä Kotiseutupäivistä. Elokuun 9. – 12. päivä pidettävän tapahtuman pääpaikka on Lappeenranta, retkiä ja tapahtumia tehdään eri puolilla maakuntaa. Suurin osa tapahtumista on kaikille avoimia tilaisuuksia. Kotiseutupäivät järjestetään pitkälti talkoovoimin, päävastuun kantavat Lauritsala-seura ja Suomen Kotiseutuliitto. Tapahtumaa tukevat myös Etelä-Karjalan liitto sekä Lappeenrannan ja Imatran kaupungit. Piia Haakanan mukaan tavoitteena on esitellä muualta Suomesta tulleelle kotiseutuväelle rentoa karjalaista ilmapiiriä. Teemana on Kotiseutu – Miu mau mukkaa. Lappeenrannan Satamatorille on mahdollisuus paikallisilla käsityöntekijöillä ja lähiruuantuottajilla myydä omia tuotteitaan vuokraamalla myyntipiste. Lauantaina Parikkalaan suuntaava retki vierailee Ruokolahden kirkonmäellä ja museoalueella sekä Ruokolahti-talolla.

Ruokolahti-Seuran kevätkokous sujui sääntöjen mukaan. Juhlavuoden toimintakertomus hyväskyttiin ja tilivelvollisille myönnettiin vastuuvapaus. Tulevaa vuottakin käytiin läpi muiden asioiden yhteydessä. Seura pitää museon avoinna perjantaina 18.5., jolloin on valtakunnallinen Museopäivä. Tuolloin avataan kesän näyttely, joka kertoo Seuran 70-vuotisesta historiasta. Seuran leikekirjat tuodaan myös luettaviksi kesän ajaksi museolle. Ruokolahti-talon Tiistai-tarinat alkavat 5.6. kello 14. Samana päivänä avautuu myös Kesäkahvila Kaiku. Ensimmäisten tarinoiden aiheena on Ruokolahti-talon pihapiiri ja siinä olevat rakennukset. AR

 

Jouko Siitonen on toinen kotiseutuneuvos Ruokolahdella, enismmäinen oli hänen isänsä Sulo Siitonen

Merkittävä tunnutus kotiseututyölle

Jouko Siitonen on saanut kotiseutuneuvoksen arvonimen

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt ruokolahtelaiselle Jouko Siitoselle kotiseutuneuvoksen arvonimen. Hakemuksen arvonimestä teki Ruokolahti-Seura, jonka toiminnassa Jouko Siitonen on ollut keskeisessä roolissa 1970-luvun loppuvuosilta lähtien. Arvonimen hakemisen taloudellisesti mahdolliseksi ovat tehneet Jouko ja Terttu Siitosen lapset Samuli, Hanna ja Simo perheineen. Lisäksi kotiseutuneuvoksen arvonimeä Jouko Siitoselle ovat tukeneet Ruokolahden kunta, Ruokolahden seurakunta, Jaakkiman Opiston Ystävät, Keskustan Ruokolahden kunnallisjärjestö, Etelä-Karjalan maakuntayhdistys sekä Pitäjälehti Ruokolahtelainen.

Koulutukseltaan Siitonen on nuorisonohjaaja ja hän on työskennellyt Ruokolahden seurakunnan nuorisonohjaajana 1960-luvun lopulla, Kesälahden seurakunnan nuorisonohjaajana vuosina 1972 – 1975. Vuoden 1975 kesäkuun alusta Jouko Siitonen aloitti työt Jaakkiman kristillisen opiston kurssisihteerinä, tässä tehtävässä hän toimi eläkkeelle siirtymiseen saakka. Työn ohessa on suorittanut jatko-opintoja: Kasvatusopin approbatur 1984, Viestinnän A-opintomäärä 1993, Johdatus aikuiskoulutukseen 2000, Tietojenkäsittelytiede 2005, Tietotekniikan kouluttajakoulutus 2000, Multimedia- ja hybermedia sekä kansainvälisen multimedian viestinään kurssi 1996 ja Multimediasovellukset yrityksissä 1994.

Keskeisemmät Jouko Siitosen luottamustoimet ovat olleet: Kesälahden seurakunnan nuorisolautakunnan puheenjohtajuus 1973-1975, Ruokolahden nuorisolautakunnan puheenjohtajuus 1981-1989, kulttuurilautakunnan ja sivistyslautakunnan jäsenyys useiden vuosien ajan. Ruokolahden seurakunnan nuorisotyön johtokunnan puheenjohtajuus 1979 – 1990, Kirkkovaltuuston jäsenyys ja puheenjohtajuus, Kirkkoneuvoston jäsenyys sekä jumalanpalvelus- ja musiikkityönjohtokunnan jäsenyys.

Jouko Siitonen on toiminut vuonna 1976 perustetun pitäjälehti Ruokolahtelaisen toimitussihteerinä ja hallituksen jäsenenä. Siitonen on ollut mukana Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen julkaisujen työryhmässä. Hän on ollut toimituskunnan jäsenenä Ruokolahti-Seuran julkaisussa Lainajyvästöstä Euroaikaan sekä kirjatoimikunnan jäsenenä Seuran julkaisussa Torppareista digiaikaan.

Jouko Siitonen on saanut kipinän kotiseututyöhön isältään Sulo Siitoselta, jolle myönnettiin kotiseutuneuvoksen arvonimi vuonna 1998. Jouko Siitosen työpanosta oman kotikunnan kotiseututyön hyväksi ei pysty millään mittarilla mittaamaan. Neljään vuosikymmeneen mahtuu lukematon määrä työtunteja, ajettuja kilometrejä, talkoita, perinteen tallentamista, oman osaamisen likoon laittamista, rakkautta kotiseutuun.

Ruokolahti-Seuran johtokunta toivoo, että presidentin myöntämä kotiseutuneuvoksen arvonimi kuvastaisi sitä arvonantoa ja kiitollisuutta, jota Seura haluaa Jouko Siitoselle osoittaa hänen kotiseudun ja kotiseutuyhdistyksen hyväksi tekemästään työstä.

 

 

Ruokolahti-Seuran kotiseuturetki tehdään to 24.5.18 Luumäelle Kotkanniemeen. Retken vetäjänä toimii Päivi Hienonen.

Ruokolahti-Seuran uusin julkaisu

Ruokolahti-Seuran julkaisema uusi kotiseutukirja TORPPAREISTA DIGIAIKAAN – Muutoksia Rasila-Rautialan alueella, on myynnissä Eukon Puodissa.  Kirjan hinta on 50 euroa. Kirjaa voi kysellä myös seuran johtokunnan jäseniltä.

Kirja on jatkoa seuran julkaisutoiminnalle. Sulo Siitosen toimittamia Kotiseutulukemistoja on julkaistu kuusi kappaletta. Näistä suurinta osaa on vielä myytävänä. Vuonna 2009 seura julkaisi LAINAJYVÄSTÖSTÄ EUROAIKAAN -kirjan, joka kertoi Ruokolahden kylistä koulupiireittäin. Tämä kirja on loppuunmyyty.

Tiistai-tarinat 2018

Tiistai-tarinat käynnistyvät 5.6.18 Ruokolahti-talolla, käynti talolle kotiseutumuseon takaa. Tarinat  alkavat kello 14.

 

Ti 5.6.            Ulkomuseoalueen esittely                                             Jouko Siitonen

Ti 12.6.          Karjalainen suurperhe                                                    Virpi Sikiö

Ti 19.6.          Rohkea rokan syö – Kouluruoka 70 vuotta                    Alustaja varmistuu myöh.

Ti 26.6.          Pärekaton tekoa ja muuta perinnerakentamista          Aimo Halonen

Ti 3.7.            Ruokolahden seurakunnan kirkkotekstiileistä               Airi Ruokonen

Ti 10.7.          Vanhan ajan huvilaelämää Haloniemessä                     Cecilia Gadd-Kolhinen

Ti 17.7.          Torppareista digiaikaan – keskustelua kirjasta             Kirjatyöryhmä

Ti 24.7.          Rukiisen leivän historiaa, leipävideo                             Leila Tammisto-Tahkokallio

Ti 31.7.          Vuosi 1918 Ruokolahdella                                             Heikki Vanhanen

Ti 7.8.            Lehmillä parempiin päiviin – maitoa ennen ja nyt        Erkki Huhtanen

Ti 14.8.          Ruokolahti-aiheiset näytelmät vuosien takaa               Työryhmä

Ruokolahti-Seura järjestää Tiistai-tarinat kesän aikana tiistaisin kello 14 alkaen Ruokolahti-talolla osoitteessa Kappelitie 1 (Käynti Kotiseutumuseon takaa). Tapahtuma on maksuton. Tilaisuuden alussa on mahdollisuus ostaa kahvit Kesäkahvila Kaikusta. Tilaisuuden alussa on noin 15 – 30 minuutin alustus sen päivän aiheesta. Tämän pohjalta osallistujat voivat keskustella ja kysellä aiheesta sekä jakaa omia kokemuksiaan. Tilaisuus on kaikille kotiseudun historiasta kiinnostuneille avoin.

Tiedusteluihin vastaa Airi Ruokonen p. 050 491 7957 tai airi.ruokonen@pp.inet.fi

Tervetuloa keskustelemaan ja kuuntelemaan.

JOKO KATSOIT VIDEON?

Osana Ulkomuseoalue eläväksi hanketta Ruokolahti-Seura on julkaissut alueesta ja sen historiasta kertovan videon. Löydät sen osoitteesta: https://youtu.be/RozghoeLuvA

Ruokolahti-seura on liittynyt mukaan eMuseo-hankkeeseen. Museon ollessa avoinna voi osaan esineistä tutustua mobiililaitteen avulla. Käytännön toteutuksesta vastaa Erkki Huhtanen: https://emuseo.fi/ruokolahti

 

Myyntituotteet

Ruokolahti-seura myy ruutuvaippaa, joka on tehty perinteisen mallin mukaan. Vaipan hinta on 120 euroa ja niitä voi ostaa Eukon Puodista osoitteesta Rasilantie 56. Vaippaa voi tiedustella myös puheenjohtajalta numerosta 050 491 7957.

 

Seuralla on vielä myynnissä kaksi kappaletta Ruokolahti-koruja riipuksena. Rintaneuloja on muutame enemmän. Molempien hinta on 100 euroa. Korut ovat myynnissä Eukon Puodissa, osoitteessa Rasilantie 56 ja museolla.

Uusia riipuksia ei toistaiseksi tilata, päätti Seuran johtokunta. Uusien korujen myyntihinta nousisi 140 euroon, joten niiden kysyntä jää vähäiseksi. Mikäli kiinnostusta riipukseen ilmenee, voimme tilata niitä lisää.

Kesän aikana kotiseutumuseossa on myynnissä Virkkukoukkusen magneeteja,  Eukko-kortteja sekä Eukko-julisteita, kopioita Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä –taulusta, jonka Albert Edelfelt maalasi vuonna 1887.